Eljaksen tassussa ns. Furunkkeli 24.10.2011

Olemme jo tovin Eljasta komentaneet kun poju nuolee tassujaan ja varsinkin öisin.
Perjantaina 21.10.11 huomasin että pojun oikean tassun varpaan välissä oli todella pahan näköinen patti. Laitoin tossun jalkaan ja kaulurin yöksi. Lauantaina soittelin privaatti eläinlääkärille konsultaatio apua ja totesimme että maanantaina soitto eläinlääkäriin. Maanantaina saimme ajan klo16 Turun eläinsairaalassa ja lääkäri totesi että Furunkkeleja eli tassutulehdus ja oikean tassun varpaan välissä olevassa patissa oli jo mätään. Vasemman tassun varpaan välissä oli alkava tulehdus myös.
Lääkäri rauhoitti pojun ja putsasi patin. 10päivän antibioottikuuri, kipulääkettä ja tassun putsausta.
Ostin myös uuden kaulurin.

Hienosti Eljas lääkkeet ottaa kun keksisimme piilottaa sen raa´an jauhelihapallon sisään ja saman aikasesti annetaan Severille.

Pojat lähtivät torstaina Vantaalle viikonloppu hoitoon. Hienosti siellä on mennyt.
Eljas on käynyt tervehtimässä peuraa ja Severi tälläkin kertaa sitä pelkäsi.

Maanantaina haemme pojat kotiin.

Kylmyys saa tulla kun uusi villanuttu Eljakselle tehty...

Villanuttuja ei ole koskaan liikaa, tai on jos Eljakselta asiaa kysytään.
Taas kun oli lankoja halvalla tarttui käteen ja siitä sitten muutamassa päivässä syntyi Eljakselle uusi villanuttu.

Rusinallekkin tein raidallisen villanutun ja nyt ei tyttökään palellu talvella.

Jäljestämässä Jäkärlän-Maariassa 9.10.2011

Klo14 tapasimme Järkälä-Maarian metsässä koirulit: Helmin, Rusinan, Pekon, Iivon ja Väinön.

Tarkoituksena meillä oli mejäillä oikein isommalla porukalla.
Aluksi Sarita kävi mejäilyn salat läpi Artolle ja Eijalle koska tarkoitus oli tehdä tytöille ihka ekat jäljet :)

Me teimme Severille jäljen Eijan seuraessa tekemistä ja Arto Saritan kanssa kun tekivät Väinölle jäljen.

Teimme myös Eljakselle, Helmille, Rusinalle ja Pekolle jäljen Iivolle ei tällä kertaa jälkeä tehty.

Annoimme jälkien vanheta, lähdimme lenkille jossa joimme kaffetta ja eväitä söimme.

Severi ja Väinö ajoivat jälleen kerran hyvin.
Eljaksen ajo oli jälleen kerran säätämistä, mutta lopulta ajoi tarkoin jäljen.

Sitten oli Helmin vuoro, voi vitsi että tyttö ajoin mallikkaasti... ihan luontainen kyky oli ei mitää ongelmaa.

Rusinaa vähän pelotti mutta lopulta oikein hyvin meni ja ruokarasia oli ihana yllätys (ja peurankoipi).

Pekon jälki meni jälleen kerran mallikkaasti.

Kiitos mukavasta seurasta kaikille :)